Suomenlahti-vuosi toi taiteen ja tieteen Suomi-talolle
Suomen Pietarin instituutti ja Suomen ympäristökeskus järjestivät Suomenlahden suojelua käsittelevän kulttuuri- ja tiedetapahtuman, "Meren sydän: taiteen ja tieteen kohtaamisia", tiistaina 18. marraskuuta. Tilaisuus järjestettiin osana kansainvälistä Suomenlahti-vuotta, jonka kuluessa laaja kirjo suomalaisia, virolaisia ja venäläisiä valtiollisia- ja kansalaisjärjestötoimijoita on yhdistänyt voimansa Suomenlahden suojelun edistämiseksi. Suomenlahti-vuoden suojelijoina toimivat kolmen maan presidentit.

Suomi-talon juhlasaliin kokoontui tutkijoita, toimittajia sekä konsulaattien, kulttuurijärjestöjen ja liike-elämän edustajia. Suomen Pietarin instituutin johtajan, Elina Kahlan, avaussanojen jälkeen alkoi illan taiteellinen osuus, jossa esiintyivät kolmen maan muusikot. Sopraano Carolina Backman esitti pianisti Jelena Spistin säestyksellä muun muassa Oskar Merikannon ”Myrskylinnun”, Jean Sibeliuksen ”Lastun lainehilla” ja Peter Heisen kappaleen ”Vildt, vildt, vildt suser blæsten”. Virolainen kanneltaiteilija, Anna-Liisa Eller esitti vaikuttavan improvisaation, jossa Otto Koistisen rakentaman soittimen kaikki mahdollisuudet tulivat hyödynnetyiksi. Lopuksi palkittu bajan-harmonikan soittaja, Vladimir Rozanov, esitti muun Mihaili Glinkan romanssin ”Suomenlahti” ja Petri Makkosen sävellyksen ”Swanlike”.



Konsertin jälkeisessä paneelissa keskusteltiin Suomenlahti-vuoden runsaan annin parhaista tuloksista ja esimerkeistä. Keskusteluun osallistuivat Suomi-Venäjä-seuran puheenjohtaja ja kansanedustaja, entinen ympäristöministeri Paula Lehtomäki, tutkija, professori, Kai Myrberg,Viron konsuli, Triinu Rajasalu ja Pietarin vesilaitoksen, Vodokanalin, tiedotuskeskuksen varajohtaja, Dmitri Trošenko.

Panelistit pohtivat, miten tieteen tulokset voidaan havainnollistaa taiteen avulla? Miten eri maiden kulttuurialan edustajat yhdessä voisivat vedota Suomenlahden ja koko Itämeren suojelun puolesta? Miten parhaiten tavoitetaan nuorison mielenkiinto? Entä miten käy kolmen maan eli Viron, Venäjän ja Suomen välisen yhteistyön sen jälkeen kun teemavuosi päättyy?

Suomenlahden juhlavuosi 2014 –hankkeen koordinaattori, Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija Kai Myrberg toi esiin vaikeuden, miten asiantuntijatieto saadaan tehokkaasti välitetyksi päätöksentekijöiden ja suuren yleisön käyttöön.  Miltei aina tutkimustieto on vaikeaselkoista, meren tilassa tapahtuvat vuosittaiset vaihtelut eivät johdu yhdestä tekijästä ja tulkinnat voivat olla ristiriitaisia. Eri maissa meren suojeluun suhtaudutaan eri lähtökohdista.  Ongelma on myös siinä, että aktiiviset suojelijat voivat ajan mittaan väsyä, kun myönteisiä muutoksia ei ponnisteluista huolimatta heti näy.  
Viron puolella konsuli Triinu Rajasalu mainitsi parhaiden kokemusten liittyvän nuorisokasvatukseen. ”Nuoret ovat perillä asioista paremmin kuin vanhemmat ikäpolvet, eivätkä he ole kyynisiä. Vanhempien pitäisi saada oppia nuorisolta.”

Venäjän puolen yhteistyöstä on käytännössä eniten vastannut Pietarin Vodokanal. Sen ympäristökasvatuskeskus toimii laajamittaisesti, 40 000 nuorta vuodessa saa opetusta vesiensuojelussa.

Yhteenvedossa todettiin, että vaikka kulunut vuosi on ollut vaikea, konkreettisten hankkeiden edistämisestä ei haluta tinkiä. Merta ei kukaan maa voi pelastaa yksin.