SuomiРусский
Ota meihin
yhteyttä

Blogi

Vihdoinkin takaisin Pietarissa – Suomi-Talon johtajan Sirpa Sara-ahon pitkä matka kohti kakkoskotia

11.11.20

Maaliskuun 18 päivä hyppäsin monen suomalaisen tavoin Pietarissa Allegron kyytiin päästäkseni takaisin Suomeen Suomen ja Venäjän rajan sulkeuduttua koronan vuoksi. Kevät kului sumussa, kuunnellen koronauutisia sekä opetellen etätöitä ja käymään teams-palavereja. Rankan kevään jälkeen Suomen suvi toi helpotusta ahdistukseen sekä myös koronatilanteeseen. Pikkuhiljaa alkoi sisällä herätä toivo siitä, että ehkä syksyllä pääsisin Pietariin takaisin.

Tietoa rajan avaamisesta ei kuulunut ja viranomaiset eivät antaneet sen osalta mitään toivoa. Sitten kuulin, että Suomalais-Venäläinen Kauppakamari pyrkii auttamaan suomalaisia takaisin Venäjälle yhteistyössä AEB:n (Association of European Business) kanssa. AEB oli kesän aikana onnistunut saamaan luvan paluuseen kolmelle eri ryhmälle, ja nyt olisi 4. ryhmän vuoro.

Elokuun lopulla sain Kauppakamarilta lomakkeet täytettäväksi. Hakemuksen oletettu käsittelyaika oli 2-3 viikkoa. Niinpä laskin, että voisin ehkä palata syyskuun lopussa Pietariin. Syyskuun puolivälissä sain Kauppakamarilta postia. Joko olen saanut puoltavan päätöksen?

Valitettavasti siinä pyydettiin vain toimittamaan lisäinfoa hakijasta. Joten odotus jatkui. Lokakuun puolivälissä pohdimme Kauppakamarin edustajan kanssa, pitäisikö laittaa itsenäinen hakemus eteenpäin, sillä aikaa oli kulunut jo toista kuukautta edellisestä yhteydenotosta ja lähes 2 kuukautta alkuperäisen hakemuksen lähettämisestä.

Sitten sain yllättäen tiedon, että AEB:n 4. ryhmän hakijat olivat saaneet matkustusluvan. Olin saman tien yhteydessä Kauppakamariin, ja näin todellakin oli. Hakemus oli hyväksytty! Jännityksellä otimme yhteyttä Brusnitshnoen rajanylitysasemalle varmistaaksemme, että nimeni oli listoilla. Nimi löytyi ja paluumatka saattoi alkaa.

Otin yhteyttä HH-kuriiriin Lappeenrannassa ja sain varattua itselleni paikan kuriirin kyydissä 6.11. Hyppäsin edellisenä iltana Lappeenrannan junaan ja aamuvarhain lähdettiin matkaan. Matkassa oli toinen suomalainen, muut olivat Venäjän kansalaisia palaamassa kotiin tai tapaamaan sukulaisiaan.

Nuijamaan tulliasema ohitettiin ongelmitta. Sitten saavuttiin Venäjän puolelle Brusnitshnoen asemalle. Nyt alkoi mahan pohjassa jo jännittää.

Kuinkahan tässä kävisi?

Olin valmistellut kaikki dokumentit tarkasti annettujen ohjeiden mukaisesti. Ensimmäisen puomin takana piti kaikkien näyttää, että passi oli mukana. Tai siltä se tuntui, sillä passin kannen näyttäminen riitti.

Siitä jatkettiin varsinaiselle asemalle. Ensin auton luokse tuli miellyttävä Rospotrebnadzorin edustaja, joka pyysi kaikki täyttämään lomakkeen ilmoittaen, missä maissa oli oleskellut ennen saapumistaan Venäjälle. Sitten siirryttiin passintarkastukseen.

Kun vuoroni tuli, virkailija pyöritti passiani, tarttui luuriin ja soitti jonnekin. Hän pyysi minua astumaan sivuun ja ryhtyi tarkastamaan muiden matkustajien passeja. Hetken päästä tiskille tuli toinen ryhmässä ollut suomalainen. Hänelle kävi samoin kuin minulle. Siinä sitten seisoskeltiin ja ihmeteltiin, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Noin 15 minuutin päästä saapui uusi virkailija, joka keräsi kaikki dokumentit mukaansa ja kävi ne läpi. Saimme passit takaisin, mutta virkailija häipyi dokumenttien kanssa päärakennukseen. Jonkin ajan kuluttua saapui uusi virkailija, joka pyysi passiani ja vei sen mennessään.

Siinä odotellessani seurasin mielenkiinnolla raja-asemalle saapuvia ihmisiä. He olivat venäläisiä, jotka eri syistä olivat palaamassa Venäjälle. Tärkein asia, mistä käytiin keskustelua, oli se, että he varmasti pääsevät palaamaan takaisin Suomeen.

Tunnelma oli välillä kuin markkinoilla; huudettiin ja uhottiin, kun lupaa Suomen paluuseen ei passivirkailijalta herunut.

Vajaan puolentoista tunnin kuluttua meillä suomalaisilla oli passit ja dokumentit kädessä.

Siitä siirryimmekin sitten tullin tarkastukseen. Muiden matkatavarat oli jo tarkastettu, joten matkalaukkuni nostettiin pöydälle tutkittavaksi. Tavaraa oli melko runsaasti mukana, mutta hyvin pakattuna. Virkailija penkoi laukun perusteellisesti kysellen samalla, tiesinkö voimassa olevista säännöistä.  Lopulta sain luvan sulkea laukkuni. Vasta myöhemmin sain kuulla, että matkatavaroita sai olla mukana max 25 kg; laukkuni painoi reippaasti enemmän.

Hyppäsimme autoon ja jatkoimme matkaa. Vielä yksi puomi, passin tarkastus ja raja oli ylitetty. Hurraa!

Nyt olen viettänyt jo muutaman päivän Pietarissa. Sää on suosinut ja olen kävellyt paljon katsoakseni koronan vaikutuksia. Ihmisiä kaduilla on ehkä hivenen vähemmän ja ulkotiloissa maskeja käytetään rajoitetusti. Kivijalkakauppoja ja joitakin ravintoloita on suljettu ja lempiruokakauppani on sulkenut ovensa. Ajatus kauppakeskuksesta ei viehätä, joten kollegani ohjeistuksella tein elämäni ensimmäisen nettiruokaostokseni. Se oli nopeaa ja palvelu oli erinomaista!

Olen iloinen siitä, että pääsin takaisin omaan työympäristööni ja kollegojeni seuraan. Ehkä teen täälläkin etätöitä, mutta nyt olen ainoastaan 30 minuutin kävelymatkan päässä työpaikastani.

 Kiitos Suomalais-Venäläiselle Kauppakamarille, että teitte tämän mahdolliseksi.

Terveyttä ja hyvää syksyn jatkoa!

Kirjoittaja: Sirpa Sara-aho | Suomi-Talo



JAA:


LISÄÄ AJANKOHTAISIA ASIOITA

11.12.20

SVKK Club Online: Protectionism and localization requirements in Russia

Joint webinar of the Finnish-Russian Chamber of Commerce and the Association of European Businesses (AEB North-Western and Sothern Regional Committees) Date: 11.12. 9.00-11.00 (Hki)


08.12.20

Manufacturing – High Tech, High Growth Opportunities in Helsinki

Virtual event on 8 December 2020 13:00-14:30 (+2 GMT) Helsinki Business Hub together with Business Finland arranges a webinar targeted to Russian High Tech manufacturing companies looking to expand to Europe and find the best location to produce high tailored and high value-added products. Join the webinar to hear more about how Finland is a […]